Arkinen vapaapäivä

Kello pirahtaa ensimmäisen kerran klo:4:30.

Kukaan ei reagoi siihen kahteenkymmeneen minuuttiin.

Sitten mies ampaisee ylös ja minäkin havahdun katsomaan kelloa.

Vielä saan nukkua. Tyttären herätyskello pirahtaa toista kertaa klo:6:35. 

Sekin kello on soinut 10minuuttia aiemmin, emmekä ole siihen heränneet.

Sitten ampaistiin ylös me-minä ja tyttö. Aamutoimet  ja pikainen aamupala. 

Minä kiskon kolme mukia kahvia, jotka mies on viideltä keittänyt.
Klo7:10  tyttö on valmis katsomaan ikkunasta  joko naapureiden pihavalot ovat syttyneet

ja taskulamppuja heiluu pimeydessä kun isot koululaiset tulevat hakemaan meidän neitiä.
Laitan pyykkiä samalla pyörimään, kun iloinen ääni huutaa hetken päästä oven raosta:
"heippa äiti!"
"heippa rakas, oo reipas! tuu sitten kotiin, äiti on kotona."
"joo joo!" Kielo lähtee saattamaan.

Ja silloin iskee aina se haikeus. Tänäänkin.
6v, reipas kuin mikä. Iloitsee jokaisesta koulupäivästä.
Lähtee väsymättä aina odottaen jotain uutta ja jännittävää.

Mietin hetken joko alkaisin aamutouhuille,
mutta päädyn kipuaan takaisin yläkertaan pikkumiehen viereen.
Molemmat ovat tulleet aamuyöstä meidän sänkyyn.
Se on meillä enemmän kuin sallittua, nautin siitä että ovat
lähellä lämpimässä tuhisemassa.

Heräämme vasta 9:20 pikku-ukon kanssa.
Hän nukkuu 12-14 tunnin yöunia aina kun saa. Ja herää hitaasti.
Ei juuri puhu, ei pue eikä syö ennen kuin on täysin herännyt.
Niin harvoin aamulla on nykyisin pakko lähteä.
Nautiskelee lastenohjelmilla ja keräilee energiaa päivää varten.

Minä kiskon lisää kahvia, teen pannarin (toisille) ja päätän taas aloittaa laihdutuskuurin.

On niin turvonnut olo kaikesta herkuttelusta, joka vain on päällä varsinkin viikonloppuisin.

Kohta kilot hiipivät takaisin jos itseään ei ota niskasta kiinni.

Pyykkäystä ja tiskejä.

Ulos on lähdettävä. Lunta on tullut montakymmentä senttiä.

Pikkumies on tullut syömään muronsa.

Päälle vedetään paaljon vaatetta-kaikki mitä kaapista löytyy.

Ja silti tarkenemme vain 20min kolata. 

Niin ja puitakin on haettava. Sinne en jaksa kolata tietä nyt ollenkaan.

On liian kylmä. Tarvon hangen läpi ja haen kaksi ikean kassillista puita.

Ja toivon pitkän tovin, että asuisimme kaupungissa kaukolämpöalueella! :)

Tänään aion olla super-reipas!

Tarkoittaa sitä että kokkaan jotain ihan itselle liharuoan lisäksi.

Spagettivuoka nopeasti uuniin ja kukkakaalikeitto kiehumaan.

Kukkakaalta, valkosipulia, keittovihanneksia, koskenlaskijaa,

maitoa ja mausteita! I-h-a-n-a-a.

Vielä kauppareissu mummun ja pojan kanssa, ennenkuin tytär tulee koulusta...

Mies kotiutuu töistä. 

Syö ja oikaisee lattialle. Aina aamuvuoron jälkeen.

Nukahtaa melkein aina.

Siinä jokainen käy ottamassa huomionsa. Jopa kissa.

Yleensä kissa on ainoa, joka kainaloon jää nukkumaan.

 

Minä alan imuroimaan.

Imuroin varovasti matonkin jossa mies oikoo.

Eikä hänellä ole asiasta hajuakaan.

Ei siis ihme mistä pojan unenlahjat ovat peräisin.

Tyttö lähtee katsomaan Vanhaa-Mummua ja-Pappaa

naapuriin. Menee hoitamaan vasta leikkausesta tullutta mummua.

Vie kukkakaalikeittoa mennessään.

Alkaa taittumaan ilta. Naapurinlapset ovat leikkimässä ja 

askartelemassa. Kaikkea ihmeelliistä sanomalehdistä jne.

Hamahelmia ja askartelumassaa.

Ystävänpäiväksi.

Kiva päivä takana. 

Toivottavasti sinullakin!

Muistathan osallistua arvontaan!

-Anniina