Kotoilua

Ylenpalttista kotoilua tänä viikonloppuna. 

Pienimmäiseen nousi kuume, joten ollaan öllötelty olkkarin lattialla,

sylitelty ja harjoiteltu sisäpäikkäreitä. -Ei niin helppo juttu. :)

Enjoy the little things in life, for one you may look back and 

realize they were the big things.

The päivä

Tänä aamuna aloitettiin päivä pienellä unisella onnittelulaululla

ja kakkukahveilla kynttilänvalossa. 

Tänään oli se oikea tärkeä 8v-päivä. Eihän se ole kuin kerran elämässä.

Tytön suuri haave omasta pikku kamerasta toteutui.

Siitä on puhuttu kauan ja varovasti lainattu äidin kameraa tähän saakka.

Entäs tuo äidin ihan pienin... 

Kasvaa ja kehittyy joka päivä, nauraa ja nautiskelee elämästä.

Ja on niin hurmaava, että sydäntä särkee.

Keskimmäinen nukkui onnensa ohi aamukahveilta. 

Ne juotiinkin ennen sian pieremää! :D

 

On ne kauniita nuo auringonnousut ja hitaat syysaamut.

Villasukkakelit, kynttilät ja takkatulet.... <3

Hämyisät illat

Viimepäivinä - siis iltoina elokuu on todella näkynyt sisällä.

Meillä nimittäin on ollut valot päällä. Pöytä- ja lattiavalaisimet.

Ja ensimmäiset tuoksukynttilät on sytytetty.

Vaniljantuoksua on ilmassa, sekin tuoksuu jotenkin alkusyksyltä.

Hämärtyvissä illoissa ja jotain ihanan rauhallista ja lupaavaa. Uuden alkua.

Pieni Alvar on nyt niin ihanassa iässä. 

Jokainen hymy, nauru ja kiljaisu ovat aina vain ihanampia.

   

 Huomenna alkaa sitten koulu. Sydän riekaleina. 

Ehkä se johtuu vanhoista raskaus-hormooneista. 

Tuntuu vain siltä kuin pienestä keskimmäisestä 

joutuisi ensimmäistä kertaa päästämään irti....

Lapsuus on lyhyt aika, vaikka se nyt ei esikoulun myötä mihinkään katoakaan.

Kuitenkin vastuu omasta itsestä alkaa nyt. Huomenna. 

Huomenna saan viedä lapset itse kouluun. 

Jos joku ei siellä ole reipas niin se on äiti. 

Ja teen kaikkeni ettei lapset joudu minua häpeämään.

Joten tihruutan kaikki haikeuskyyneleet tänään. Piste.  

Niin kuvissa vilahtaneet tuikkukupit ja ruukku Perfect Home.

En tiedä ovatko uusia vai ei, kirppikseltä kotiuttettuja. Just ihania.

 Öitä!

Kanervat

Kanervia olen jo tovin ihastellut lenkkipolulla.

Muutama oksa sisällekin, vaikka vastustelin kiusausta 

sen vuoksi että ovat turhan syksyisiä.

Keskikesä  ei nyt ihan ole kuumimmillaan,

mutta kyllä se vielä tekee paluuta ja Kanervat kuivahtavat purkkiinsa.

Heti ensiviikolla.  Uskokaa vain. 

Mukavaa lauantaita! <3

Joulukalentei: Luukku 3

Toinenkin sammaljuttu...

Sammal on minun lemppari metsäaarteista.

Parasta sammalta askarteluihin on se ohut sammal, jota on kivien peittona.. 

Lajikkeestapa en osaa sanoa mitään...

Sammalsydän. Helppo ja nopea tämäkin. Enhän minä muuta oikein viittikkään tehdä. ;)

Tämän ohjetta ystäväni kysyikin syksyllä aiemmin, joten laitanpa sen teille kaikille!

Tarvitset kaksi palasta sammalta, suurinpiirtein samankokoista.

Vihreää tai hopeista ohutta rautalankaa.

Vihreä lanka ei sydämestä niin näy ja sydämen voit koristella 

kauniimmalla spiraalilangalla sitten sen ollessa valmis. 

Tarvitset myös sakset,

  + halutessasi helmiä, timantteja tai vaikkapa koruppiikkejä, 

sekä ripustusnauhaa koristeluun.

Laita sammalpalaset vastakkain

Käsillä muotoilemalla ja samalla sitomalla rautalangalla

voit muotoilla haluamasi sydämen.

Sammalsydämeen et tarvitse mitään tukikappaletta

ja siksi sen muotoileminen on helppoa.

Hapsottavia kohtia voit leikkailla saksilla.

Koon ja muodon voit määrittää itse.

Jokainen sydän on uniikki.

 Koristele haluamallasi tavalla.

Ripustusnauhan saat parhaiten korupiikillä kiinni,

itse kiinnitin kuitenkin normaalisti niittaamalla.

Onkohan koko Suomessa nyt lunta, vieläkö sammalmättäitä näkyy jossain?

Meillä on niin hurjan kylmä, ettei metsään nyt kyllä huvita lähteä.

Ei oikeastaan minnekään viitsis lähteä takan lämmöstä.

Ottaa aikaansa ennenkuin kroppa tottuu pakkasiin.

Mutta on kiva että on hiukan lunta ja oikea talvi, tuntuu joulukin joululta! :)

Huokauksia...

Helpotuksen huokaus. Meillä pelaa netti entiseen malliin.

Ei niin iso asia, mutta kuitenkin iso asia. :)

Mies uhkaili, että "siivoaa tietokoneet" vasta joulun aikaan

kahdentoista tenttirupeamansa jälkeen.

Huokailim vain, että minä en tällaisella nopeudella voi edes blogin joulukalenteria pitää!

Enkä kyllä olisikaan voinut. Kannatti siis huokailla! ;)

No muutamaan epämääräiseen hämärään kuvaan ja torstai-iltapäivän tunnelmiin...

Ilta vierähtikin nimittäin helmi-illassa!

Ennen kuin iltasella koko pitäjä pimenee on kiva seurata

aurinkoisina päivinä taivaan sävyjä olohuoneesta.

Aivan ihastuttavan värinen taivas muuten niin mustassa maisemassa. 

Olen tasaiseen tahtiin kaivellut joulukoristeita ja eilen osui käteen

tyttären ihastuttava huopainen piparkakku-ukko

- eskariaikaista kädenjälkeä.

Lasten askartelut ne vain ovat niin hellyttäviä!

Tällaisia neiti saisi tehdä ehdottomasti enemmänkin!

Vitriini on täyttynyt lasten tekemistä isänpäivälahjoista ja korteista

 ja ylähyllyltä voi bongata todella suloiset kudotut vauvantossut.

Sain ne ihanalta työkaverilta "läksiäislahjaksi" hänen lähtiessään. <3

Kortissa luki: 

"Vielä on aikaa odotella, ihmetellä, arvuutella.

Pitäkää hänet lämpimänä sydäntänne vasten..."

Me Pidämme.

Kädenjälkiä...

Tiistai-iltaa!

Ensinnäkin kiitos kommenteista ja 

sinulle lämmin halaus, joka valvoit blogini kanssa yövuoroa! :)

Kun nyt lomalla on aikaa pyöriä köökissä enemmänkin, 

sitähän tarvitsee kunnon essun. Ihan sellaisen mihin kasvava mahakin mahtuu.

Sen tarkemmilla kuvilla en viitsi teitä kiusata,

 kun kertakaikkiaan tällä ei voi työskennellä muuten kuin pimeässä keittiössä. 

Tytön uudella essulla vielä vähemmän. :) 

Ajatushan oli vallan mainio, vanhasta Hemtexin pöytäliinasta ommella essuja, mutta mutta....

Tupisin tuolla kaaoksen keskellä miehellä, että mun täytyy ostaa kyllä nuppineuloja,

mittanauha ja kaavapaperia tms.... :D 

Mä otin yhden kuvankin siitä sotkusta minkä sain aikaan,

 mutta se vain ei ollut julkaisukelpoinen...  ;)

Yksi hutasun maailmanmestari....

ei ikinä uskoisi, että olen joskus tehnyt tilda-enkelin...

Paitsi että vanha ystäväni kysyi että oonko tehnyt sen lapsena vai aikuisena... :)

No mutta se eilinen puuhapäivä ulkona...

Yhdessä floristiystäväni kanssa.

Ja makkaroita paistelevien miehien ja lasten kanssa.

Nautin tuollaisesta yhteisestä tekemisestä ja juttutuokiosta kauheasti ja kaipaan taas kerran

niitä aikoja kun olimme naapureita ja keräsimme kimpsut toisen kotiin ja touhusimme

kaikkea pientä mukavaa tenavat jaloissa... Ihania muistoja!

Sammalsydämiä, sammapalloja ja  liekokransseja syntyi eilen.

Ja kyllä sitä itsekin saa kivaa ja nättiä aikaan kun ihminen joka osaa neuvoa.

Ehdottomasti ihmiset metsän antimia katsastamaan 

ja näpräilemään syysjuttuja!

Ja minulla oli eilen nimipäivät, kuulemma ;)

Sain äidiltä sylillisen ruusuja ja samaiselta ystävältäni Greengaten karkkipussukan! <3

 Voihan lomallaoloa! 

Mukavaa illanjatkoa! :)

Maistiaiset

Yövuoro-työvuoroviikko taas menossa!

Kolme valvottu, viisi edessä.

Huomenna siis ollaan jo puolessa välissä.

Edelleen koen viehätystä tässä systeemissä.

Nautin suuresti näistä villasukkapäivistä,

joissa ei ole kiireen tuntua... 

ja sitä ainaista "härdelliä" :)

Tämä syksy on selkeästi kylmentynyt talvea kohti,

joten annoin jo lapsille kaulimet kätösiin ja piparitaikinaa.

Meillä on vietetty maistiaiskahvit ja herkuteltu

tortuilla ja pipareilla.

Ja sytytelty kynttilöitä...

Bebe-vuokia en ole koskaan käyttänyt 

leivonnassa, ne on meillä vain koristeita.

Varsinkin takan edessä on kiva poltella 

niissä kynttilöitä.

Kattopalkkiin kasasin taannoin tuollaisen

risuhässäkän, koska tarvitsin maljakon 

kynttilää varten.

Enkä kuitenkaan raaskinut laittaa oksia 

komeron nurkkaan, saati stten hävittää.

Oksat olen joskus hankkinut kukkakaupasta.

Viikonloppuna ajattelin järjestää

lämpöisen arvonnan

alkavan talven kunniaksi...

Muistahan kurkkia tänne silloin!

-Anniina

syysmyrskyllä

Ulkona jyllää 

ihan kamala myrsky. 

Lyhtyjä yritin käydä pelastamaan.

Sivupihalla OLI vielä puutarhakalusteet, 

jotka nyt taitavat olla jo naapuripaikkakunnalla...

Autotallin ikkunalle istutettu callunakin on jo sekin

jossakin hyvin kaukana itärajalla. 

Sisko olisi lentämässä illalla tännepäin,

toivottavasti se on vielä mahdollista!

Tällaisella ilmalla on siis 

ilo muistella viikon takaista auringonpaistetta.

 

 ^ Leikkimökin kuistilla näkyy työkalupakki, 

jonka veljeni on tehnyt yli 15vuotta sitten.

Pikkumies on sen sitten saanut kummisedältään.

Koivukranssissa

koristeomenia ja käpyjä.

Hieman syksyisempää ilmettä

nopeasti ja vaivattomasti.

 Miehen yöpöydästä ja vanhoista tuoleista

terassilla näppä pieni nurkkaus. 

Auringonkukatkin kukkivat vielä!

Ensimmäinen yövuoroviikko alkaa olemaan

jo voiton puolella. 

4 yötä olen valvonut, 3 enää edessä.

Sitten olenkin vapaalla ensi viikon.

Yö yöltä olen päässyt paremmin kiinni

systeemiin ja uuteen työyksikköön...

Ja olen oikeasti tykännyt!

Untakin on riittänyt jopa 5-7h per aamu. ;)

Eli siis jopa enemmänkin kuin normaaliyönä.

Totaaliväsymyksen epäilen kuitenkin vielä joku yö iskevän.

Toivotaan tietenkin kuitenkin ettei se iskisi ikinä eikä ollenkaan! :D

Ja ihan pelkkää nukkumista ja nuokkumista ei viikko ole ollut.

Perheellä on käyty uimassa, kirjastossa, siivoiltu 

ja hitusen touhuiltukin.

Ja joulupukin kirjeet lapset ovat tänään kirjoittaneet

ja ilokseni aika minimaalisin toivein.

Yhteistuumin tytön kosketusnäyttökännykkä-toive

siirrettiin vuosien päähän!

Kaikkea ne lapset älyää keksiäkin!! :O

Se taitaa olla perjantai,

joten toivottelen iloiset viikonlopputerveiset!

Anniina