Helpotuksen huokaus. Meillä pelaa netti entiseen malliin.
Ei niin iso asia, mutta kuitenkin iso asia. :)
Mies uhkaili, että "siivoaa tietokoneet" vasta joulun aikaan
kahdentoista tenttirupeamansa jälkeen.
Huokailim vain, että minä en tällaisella nopeudella voi edes blogin joulukalenteria pitää!
Enkä kyllä olisikaan voinut. Kannatti siis huokailla! ;)
No muutamaan epämääräiseen hämärään kuvaan ja torstai-iltapäivän tunnelmiin...
Ilta vierähtikin nimittäin helmi-illassa!
Ennen kuin iltasella koko pitäjä pimenee on kiva seurata
aurinkoisina päivinä taivaan sävyjä olohuoneesta.
Aivan ihastuttavan värinen taivas muuten niin mustassa maisemassa.
Olen tasaiseen tahtiin kaivellut joulukoristeita ja eilen osui käteen
tyttären ihastuttava huopainen piparkakku-ukko
- eskariaikaista kädenjälkeä.
Lasten askartelut ne vain ovat niin hellyttäviä!
Tällaisia neiti saisi tehdä ehdottomasti enemmänkin!
Vitriini on täyttynyt lasten tekemistä isänpäivälahjoista ja korteista
ja ylähyllyltä voi bongata todella suloiset kudotut vauvantossut.
Sain ne ihanalta työkaverilta "läksiäislahjaksi" hänen lähtiessään. <3
Kortissa luki:
"Vielä on aikaa odotella, ihmetellä, arvuutella.
Pitäkää hänet lämpimänä sydäntänne vasten..."
Me Pidämme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti