Sielujen sympatiaa

Sivupalkissani oleva blogiteksti Ruustapetilla -kehnoäitifiiliksiä

on kerrassaan mahtava! Minun piti miehellekin lukea se.

Naurettiin sille, että teksti oli osittain niin kuin meidän elämää.

Koen nimittäin olevani erittäin huono äiti, näissä ulkopukeutumisissa

ja myöskin siinä milloin pojan pitäisi olla hoidossa ja milloin ei!

Lukekaa ihmeessä:
http://ruusutapetilla.blogspot.com

Aiheutan harmaita hiuksia monestikkin päiväkodille, 

sillä etten muista nimikoida vaatteita tai,
että sadevaatteetovat teillä tietämättömillä tms. 

Totta sekin, etten tee sitä tahallani! 

Eilen aamulla ennen seiskaa nimikoin hädissäni kassillisen kamppeita. ;)

Huonoäitifiiliksen koin eilen kaksi kertaa.

Aamulla ensiksin sen vuoksi kun poikaa vein hoitoon, 

enkä ollenkaan muistanut millä osastolla hän on!

Se oli kyllä toinen päivä vasta tälle syksyä ja päiväkoti 

on juuri muuttanut. Mutta kuitenkin! 

Sitten eilen iltapäivällä toisen kerran huonoäitifiilis, 

kun poika kotiutui ja sanoi ikävöineensä minua, koska tiesi että olin kotona.

Niin, poika oli syysretkellä ja ajattelin vain,
että hänelle se olisi vaihtelua ja mukavaa ekstraa!

Ei, meillä ei kaivata ekstraa. 

Vaan sitä tavallista ja mukavaa eloa ja oloa!

Nyt meillä on hankittu seinäkalenteri helpottamaan arkea,

joten kymmenen pistettä meille! :)

Kyllä, olen onneton ja hajamielinen, 

tietyistä asioista en osaa vetää stressiä!

Toisissa asioissa olen tosikin tarkka.

Kuten siinä, että koska kalenteri ei ole  kovin sievä, 

se on piilossa enkä muista aina lukea sitä. :D

Pisteet myös siitä, että olen  hankkinut  pojalle 

nokian uudet kumpparit ja haalarin joka pitää vettä!
Itseasiassa uutena molemmat ja kyllä kirpaisi!

Tässä meidän pikkujätkän viikon parhaat palat!
Kyllä on taas saanut nauraa...

Tänäaamuna klo 6:15 soi herätyskello...

Siitä inteltiin aikamme, että kenen se voi olla niin tämän unikeon...

Oli ajatellut laittaa itselleen kellon soimaan kun muillakin aina soi! :D

Kellosta huolimatta jätkä nukkui reippaasti kellon ympäryksen, 

kuten yleensä ottaen...

Kumisetältä saatu puhelin kyllä herätysten puolesta pelaa hyvin.

...Kirpparilta poika bongasi futiskengät ja niin

kauniisti pyysi saada ne ostaa. 

Annoin kasan 50snt kolikoita kenkiä varten,

koska halusi ne itse maksaa...

Kun poika vähän nihkeästi antoi kolikoitaan,

myyjä pyysi saada enemmän. 

"En kyllä raskis millään antaa näitä kaikkia..." tuumasi poika myyjälle! :)

Alkuviikosta poika soitti minulle, 

että voisiko lähteä mummun mukaan kauppaan!

Sanoin, että sillä ehdolla ettet pyydä tai kerjää tai

ylipäätänsä osta mitään.

Poika vastasi -joo, hei.

Mummulle hän oli sanonut, ettei saanut äitin puheesta mitään selvää, 

mutta saan lähteä! :D

  Tunnin päästä hän kotiutui kauppakassin kanssa,

jossa oli laidutussipsejä, mannapuuro, karjalanpiirakoita ja kaksi kindermunaa

ja paula-vanukkaita...

Oven avatessaan kysyi vielä, mitä sää sanoit ihan viimeisenä puhelimessa??? :D

Enkä millään osannut olla vihainen!

Tänäaamuna pyysin että, siivoatko huoneesta pikkuautot?

-Älä jaksa...

-No jaksanpas -vastasin

-Katoppako jos et nyt alottas tuota, 

niin jaksat sitten myöhemmin itekki siivota ne! :D

Niin... Lisäilisin tuohon "huonoäiti-listaan"
vielä sen, etten ole sellainen äiti, joka hiekkalaatikon reunalla
tekee hiekkakakkuja tai joka ilta lukee iltasatua, enkä muista edes iltalaulua laulaa aina.
Ja kasvatusmetodeja uhkaan jopa niinkin, että kannan nukkuvat lapset
omista sängyistä meidän keskelle ihan vain siksi että kaipaan heitä. :)
Ja ruokakin on joskus einesruokaa...

Lasten ilo ja onni on kuitenkin aina ykkösenä,
siinä mielessä olen äiti-ainesta minäkin. :)
Ja molemmille lapsille on suotu hyvä huumori,
jotta he pärjäävät äitinsä kanssa! :D

Tässäpä torstain tunnustukset........... -anniina