Pompom-pallot ja kirjatotunnelmia

Heipat täältä!

Täällä vietellään rauhallisia vapaapäiviä. Vitsivitsi... ;)

Vapaalla kylläkin -

oikein pidennetyllä viikonlopulla tiistaista saakka. :)

Ohjelmaa on kyllä kehitelty mielin määrin.

Tyttären 7v-synttärivalmisteluja sunnuntaita varten ja 

loppurutistus veljeni häävalmisteluihin lauantaita varten.

Pompom-koristepallot alkaa olla varmaan kaikille tuttuja.

Minä haaveilin niitä tytön juhlille, mutten raaskinut valmiina niitä tilata.

Googlettamalla löysin ohjeet ja niitä eilen aamulla askartelin.
Ohjeet olin katsonut aiemmin ja enkä malttanut tarkistella enää sitä...
Joten näppituntumalla mentiin jälleen kerran.

Tiimarista silkkipaperiarkkeja, sakset ja ohutta rautalankaa.

Taittelin paketin vaan auki tuohon normaalikokoonsa 50x70.

Käänsin arkkipinon pystysuuntaansa 

Sitten lähdin taittelemaan haitariksi koko pinkan eli 5arkkia päällekäin.

Sen jälkeen rautalangalla sidotaan haitari keskeltä. 

Itse jätin vielä ripustusnarun tästä samaisesta rautalangasta.

Arkkien molemmat päät pyöristetään saksilla. 

Tarkista, että leikkasit niin paljon, että kaikki reunat  päästä ovat irti toisistaan.

Jos ne ei ole irti, minulla ne ainakin repeilivät.

Nyt lähdetään varovasti aukomaan jokainen paperi erikseen irti toisistaan.

Näillä arkkimäärillä pallot olivat runsaita ja suht tiiviitä.

Yhden pompom-pallon tekemiseen meni noin 10min 

ja silkkipaperit yhteen palloon maksoivat 1,49e. 

Kannatti viitsiä tehdä siis itse!

Kirjastoharrastus on taas aloitettu. Kerran viikossa koko perheellä.

Pikkumies sai eilen myös ihka oman korttinsa. 

Minä olen lukenut Psykologi Torey Haydenin- kirjoja jo vuosikaudet

ja nyt tuntui että jaksaisin taas paneutua pitkiin ja paksuihin kirjoihin. 

Suosittelen ehdottomasti. Ei ihan sitä kevyintä iltalukemista

ole lasten psykologiset ongelmat, mutta sitäkin hienompaa on lukea

Haydenin saavutuksista pienten lasten parissa.

Kirjastosta bongasin myös eilen suomalaisen Prinsessa-elokuvan 

joka sekin kertoo psykiatrisesta maailmasta.

Tämä ollaan käyty katsomassa elokuvateatterissa kaksi vuotta sitten.

Minä tykkäsin, mies ei.  Suosittelisin kuitenkin. 

Minua elokuva on kiehtonut jo senkin vuoksi, 

että olen tuntenut ihmisen, joka on oikeasti hoitanut kyseistä Prinsessaa 

ja aitoja faktoja tarinasta tiedän. 

Ehkäpä viikonloppuna joudan sen katsomaan.

Nyt on pakko mennä..

Heipparallaa!