keskiviikko 6. helmikuuta 2013

Kotiäitielämää


Sain eilisellä lääkärireissulla sairaslomatodistuksen äitiyslomaan saakka.
On aika keskittyä ihan vain itseensä ja vauvaan.
Nostaa jalat pystyyn kun uuvuttaa, kun supistaa olla vaan. 
Pienen ihmisen on paras olla ja pysyä mahassa vielä kaksi kuukautta.
Ja toivoa ettei vauva kasvais kovin kovaa kyytiä. :)
Nyt olen siis kotona ainakin vuoden. Kotiäitinä.
Tietynlainen haikeuskin iski, jopa paniikki tuleeko aika pitkäksi!
Nämähän ovat tietty vain ensireaktioita ja olen tilanteeseen hurjan onnellinen.

Aamulla kuitenkin iski taas tunne, mille me alettas???
No tietenkin ihan normaalitouhuihin!

Leikkejä, pikkusiivouksia, pyykkäystä, ruoanlaittoa ja ulkoilua. 
Youtubesta kuuluu Vain elämää-kokoelma taukoamatta.
Kävimme myös katsomassa, mitäs vanhallemummulle ja -papalle kuuluu.
Ja kuinka kastepuku ihanasti edistyy....

 
Lintusankko pesuaineineen synttärilahja äidiltäni. <3


On niin hauska verrata lapsia ja lastenhuoneita,
toinen petaa sänkynsä ja jokaiselle aarteelle on oma paikkansa. 
Pikkumies siivoaa nihkeästi jälkensä, siivoukset jää puolitiehen ja siivousta siirrellään
päivästä toiseen milloin jalkakivun, milloin minkäkin tekosyyn varjolla... ;D
Yleensä ne syyt ovat niin tolkuttoman hauskoja, 
että pojan tekemisiä tulee katsottua sormien lävitse.
Tänään oli taas se päivä, kun huone piti olla tiptop ennenkuin ulos lähdetään.
Se on paras ojennuskeino - "Ettet pääse ulos, jos et nyt oikeasti siivoa"
(Eikä se ole uhkailua, kiristystä tms... se on totta;))


Harkitsin minä perhekerhoja yms... ehkä....
Ja ajattelin alkaa luuhaamaan ystävilläni aika ajoin aamupäivisin....
Että nähdään pojan kans jokunen oikeakin ihminen silloin tällöin
mielikuvitusystävien rinnalla! ;D

8 viikkoa on kuitenkin 8 viikkoa....

*
Mukavaa päivänjatkoa!


4 kommenttia:

  1. Tervetuloa vain kahville, kun olen vapaalla :)

    VastaaPoista
  2. Mulla oli ihan sama tilanne, jäin kaksi ja puoli kuukautta ennen laskettua aikaa sairaslomalle supistusten vuoksi. Takana kahden ja puolen kuukauden kesäloma. Olin aivan varma, että aika käy pitkäksi, mutta nyt puolentoista kotivuoden jälkeen voin sanoa, etten ole kertaakaan kyllästynyt. Seinät on välillä kaatuneet päälle ja siihen on auttanut päiväkahvit ystävän kanssa. Onneksi on vauvoja syntynyt lähipiiriin ja myös opiskelijoita siihen kuuluu.

    Nyt todellakin vaan lepäilet, silloin kun supistaa ja nautit olostasi kotona!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainahan sitä pitkiä vapaita ja lomia odottelee kuin kuuta nousevaa, nyt kun kotiäitiys piitkästä aikaa käsillä on ihan orpo olo. Orpo mutta onnellinen! :)

      Poista