'
Toinen viikko vierähti vauva-arkea, enkä ole koneelle juuri kerennyt.
Annukka oli kommentoinut edelliseen tekstiin ja ajattelin vastata siihen näin yleisesti,
koska kommentti herätti syviä ajatuksia....
Täälläkin on podettu väsymystä,
itseasiassa se on varmasti enemmän kuin luonnollista ja asiaankuuluvaa.
Neljän-viiden "helpon" vuoden jälkeen yövalvominen tuli ihan puskista! :D
Siinä missä olin unohtanut lähes kaiken vauvanhoidosta olin myös
unohtanut sen kuinka silmät ovat yön jäliltä hellänä ja nuppi hetkisen kipeänä.
Ja sitä todella tuntee itsensä kovin pieneksi ihan Pienen rinnalla.
Mies on muistutellut minua päivittäin,
että nyt on aika rauhoittua ja relata, istua ja nauttia.
Niin kuin olen luvannutkin ja aikonut koko raskauden.
Silti kun istuu aamutankilla tissiposkella pitkin aamua,
tulee edelleen usein ajateltua että tuokin on vielä tekemättä ja tuo, ja tuo tuo tuo....
Minun hartaat ja tiukat aamurutiinit on saaneet kylmää kyytiä.
On täysin turhaa haaveilla olevansa tukka ojennuksessa
freesin tuoksuisena kaikki aamutouhut tehneenä klo 9:00!!!
Ja kuvittelen siihen vielä pyykinlaitot, tiskit ja päiväruoan uunissa tuoksumassa! :D
Ja yritin todella päivän kaksi olla kilpasilla kellon kanssa.
Nyt en yritä, teen ja touhuan sitä mukaa kun kerkeän.
En pidä huushollia työleirinä vaan elelen lasten tahtiin!
Pienen kaksiviikkoisen ja hitusen enemmän huomiota vaativan 5-vuotiaan
ja koululaisen joka ei malttaisikaan enää lähteä kouluun,
vaan kokeilee aamulla otsalta olisiko kuumetta... <3
Hajuvetenä saa toimia hetkisen maidon tuoksu
ja tukka laitetaan ojennukseen kunhan keritään.
Mutta nyt.... munkkien paistoon! :D
Mukavaa päivää teillekin! <3
Näin se on :)
VastaaPoistaKiitos kaunis vastauksestasi! On helpottavaa kuulla että tuo kaikki on ihan "normaalia", itselle se tuli aikoinaan yllätyksenä. Vaikka olin tottunut jo raskausaikana esim.yövalvomisiin niin kun pieni tuli maailmaan niin valvominen oli raskasta, tietty, kun piti toisesta huolehtia. Vauva-ajasta en oikein osannut nauttia,mutta nyt kun tyttö on taapero niin nautin suunnattomasti yhteisestä ajastamme. Tunsin tuoreena äitinä syyllisyyttä siitä, etten rakastunut silmittömästi pieneen ihmeeseen vaan tarvitsin siihen aikaa..nyt ei parempaa suhdetta voisi olla.
VastaaPoistaAnnukka